Muur.. Tänään on ollut ihan siedettävä päivä, niinkuin eilenki... Jos yskää ja nuhaa lukuunottamatta. Huomenna tulisi sitten uudet seiskat tutustumaan.. Näin se aika rientää.. Vasta ite olin tulossa seiskalle maha täynnä perhosia. Pelkäsin että eksyisin ja että en saisi uusia kamuja jne.. Kun sitä nyt ajattelee, se naurattaa. Muistan ekan päivän koulussa. Salissa oli joku tilaisuus missä rehtori selitti jotain koulun perussäännöistä ja toivotti uudet oppilaat tervetuleeksi. Sitten me päästin itse luokkiin. Kemian luokka oli meijän ns. kotiluokka. Yritin heti kaverata Ritan kanssa, mutta arvasin jo heti ekana päivänä, että ei meistä saa mitään hyviä ystäviä tekemälläkään. Muistan kuinka mulla oli kaikki uudet kouluvarusteet ja tietenkin laitoin ne heti pöydälle esille. Istuin Roosan vieressä ja me puhuttiin, että me oltaisiin suurimman osan ajasta ylä-asteella kahestaan. Outoa, sillä en tiiä mitä olisinkaan ilman EMMUKULTAANI ja Roosaa (siis uutta Roosaa hän tuli meille pari kuukautta sitten). Oli se hieno päivä. Mutta en tainnut silloin vielä tajuta ja ei varmaankaan nää uudet seiskat tajua, että tämä on yksi kauheimmista kouluvuosista mitä he ovat ikinä kokeneet. Ihan niinkuin jostain kauhuleffasta. Mutta oli se silti hiaanoaa. Luulin myös, että kaikki opet olisi kivoja ja mie tulisin hyvin juttuun niitten kanssa. No enpä luule enää. Kaikki seiskat luulee, että tästä tulee ihan samanlaista kuin ala-asteella. Noh, väärin meni. Kaikki muuttuu. Minulla henkilökohtaisesti ei tuntunut pahalta, kun ystäväpiiri muuttui. Mutta joillekkin se voi olla kova paikka. Minä tässä nyt alan lopetella. En jaksa laittaa musaa :-3
Hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti