Crying Sun: I see Fire

Niin se vissiin on. Noin reilu puoli vuotta kirjoittamatta.. Ja sitten löysin tän ilosuuden ja kiinnostuksen taas.
Ei se elämä ole paljoa muuttunut. Asiat ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina. Harmittaa, että en hoksannut kirjoittaa tänne joulun jälkeen tai uutena vuotena. Olisi ollut niin monta juttua, jotka olisi pitäny ikuistaa tänne blogiin. Pelkästään jo ajattelu blogin aloittamisesta saa mut aivan tärisemään ilosta. Onhan tästä jo pitkä aika, mutta tyyli on edelleen sama ja sana on tietty mulla hallussa. Jos rupeaisin rustaamaan tähän kaikkea , mitä on tämän puolen vuoden aikan tapahtunut, ei riittäisi muutama aukeama. Niinpä päätin siis lyhykäisesti jaksottaa nämä tärkeimmät tapahtumat:

ISOSKOULUTUS
Tosiaan, jo ennen rippikoulua haaveni oli tulla isoseksi. Leireily on ollut ihan pienestä asti mun juttu ja kun kuulin , että kun on käynyt rippikoulun, voisi aloittaa isoskoulutuksen ja päästä seuraavan kesän ripareille isoseksi. No miehän kirjoitin nimen heti ilmoittautumislistaan. En olis uskonut kyllä, että siihen uhrautuisi niin paljon aikaa.. Olen siis koulutuksen loppusuoralla ja kohta on kädessä ensimmäisen vuoden isosen titteli. Aika on kulunut todella nopeasti ja päähän on jäänyt neuvoja ja ohjeita kuinka hyvän isosen täytyy toimia ja muuta. Juuri eilen illalla olin vapaaehtoisena Pääsiäisyön messussa. Oli oikein mukavaa. Isoskoulutus on loistava juttu! Olen tavannut jo oman tulevan kesän rippikouluryhmäni ja tyypit vaikuttavat ihan mukavilta. Kirkko ja siihen kuuluvat asiat eivät ole koskaan ollut mulle mikään mahdoton juttu, joten, jos joudun näistä aiheista puhumaan, niin minun ei tarvitse esittää, että olenko kiinnostunut aiheesta. Saa nähdä kuinka pitkälle kiinnostus riittää, mutta toivottavasti riittävän pitkälle, että saisin kaikki koulutukset käytyä kunnialla loppuun...

KIRJAT
Ah... Lempi aiheeni. Kirjat, siis ovat valloittaneet minun uudestaan ja istun siis lähes jokaisen vapaan hetkeeni. Raahaan kirjoja jopa koulussa. Eipä niiltä enkun tunneilta viimeisen kuukauden aikan ole tarttunut mitään päähän... Tartun mieluiten yliluonnollisista asioista ja jutuista kertoviin kirjoihin ( vampyyrit jne.) . Ne koukuttavat. Kirjojen parissa on hyvä viettää päivä juuri ennen koetta ja tajuta kirjan loputtua ja valutettuaan muutaman kyyneleen , että se koekkin olisi edessä. ( NÄIN SIIS MINULLE ON KÄYNY AIVAN LIIAN USEIN) Kirjoista saan voimaa ja ne auttavat heräämään ankeinakin aamuina, sillä silloin muistaa, että juuri eilen illallahan jätin kesken luvun ja siitä innostuu, koska tietää, että tänään sen saa lukea loppuun.

MUSIIKKI JA LAULAMINEN
Aina musiikilla on ollut iso osuus minun elämässäni, mutta lähiaikoina siitä on tullut enemmän kuin pakkomielle. Sen on vain pakko soida. Koulussa on hankala istua tunnilla ja pitää päässä soivan biisin vain mielen perukoilla. Se on hyvin vaikeaa. Laulaminen on tarttunut nyt lujemmin isoskoulutuksen myötä, sillä siellä lauletaan toisinaan paljon ja hengellisten laulujen kautta on suuhun taas tarttunut biisit jotka soivat NRJ:llä ja vanhat lempparit ovat paulutuneet mieleen. Musiikista saa niin paljon voimaa ja fiilistä jatkaa seuraavaan päivään.

Tähän loppuun ajattelin laittaa kuvia mm ihan lähiaikoina otettuja kuvia. Kiitos, että jaksoitte vilkaista blogiani.